alkaa häiritsemään rakasta harrastusta. Itselleni kävi näin vuosi pari taaksepäin. Joten haluan
avata tässä postauksessa vähän omaa tarinaani ja mielipiteitäni ja tietysti antaa vinkkejä kuinka
päästä eroon pelosta.
Itsellä kaikki alkoi siitä kun pienenä tyttönä leirikisoissa heppa nosti laukan ja tipuin selästä.
Tippuminen oli ensimmäinen ja minä pikkuisena tyttönä en sitten enää halunnut mennä selkään
takaisin ,ja tämän takia aloin pelkäämään saman tapahtuvan minulle uudelleenkin.
Ensimmäinen sääntö tietenkin on se, että kun tippuu on selkään mentävä heti takaisin. Ellei sitten satu pahemmin ja joudu lähtemään sairaalaan. Tämä on yleinen virhe varsinkin vähän ratsastaneilla kun tulee se ensimmäinen tippuminen ja sitten ei haluttakaan enään mennä takaisin selkään ja siitä tulee vähän ajan päästä ongelma kun pitäisi alkaa kehittymään lajissa.
Vaikka puhutaan paljon ratsastuspelosta liittyy siihen vahvasti pelko siitä ,että tippuu uudelleen.
Muistan itsekkin varoneeni tekemästä mitään ,mikä olisi voinut aiheuttaa tippumisen. En juurikaan halunnut laukata ja vierastin tietyillä hevosilla ratsastamista. Mutta koska ratsastus on laji jossa sattuu ja tapahtuu niin tippuminen on hyvinkin todennäköistä ainakin jossain vaiheessa. No mikä sitten helpottaa sitä pelkoa? Itse olen ainakin todennut ,että kun kerran tippuu ja huomaa että ai ei siinä ollutkaan mitään ja kiipeää takaisin selkään voittajan fiiliksellä ja jo on helpompi jatkaa ratsastusta.
Mutta pelosta pois pääseminen on tietysti pitkä prosessi ja itselleni tulee vieläkin eteen tilanteita jolloin pelottaa ja se on tietysti ihan normaalia.
Yksi keino on jos harrastaa ratsastuskoulussa on ,että menee rohkeasti puhumaan asiasta opettajalle joka varmasti osaa auttaa ja antaa neuvoja. Saat myös todennäköisesti varmoja hevosia jolla pääsee sitten helpommin eroon pelosta. Vaikka hevonenhan on aina eläin!
Itseensä ja hevoseen luottaminen on myös todella tärkeää. Itse tykkäänkin ratsasta enemmän hevosilla jotka sopii mulle enkä ota turhia paineita siitä vaan menen omien kykyjeni mukaan niillä hevosilla millä pystyn. Tämä on kuitenkin mun harrastus ja sen kuuluu olla mukavaa eikä niin ,että aina kun tulee tallilta on pahamieli kun kaikki on mennyt huonosti koska on pelottanut. Kannattaa siis rohkeasti vaan mennä omien taitojen mukaan niillä hevosilla millä pystyy ja siirtyä vasta haastavampaan kun on itse siihen valmis kannattaa siis muistaa ettei kukaan ole seppä syntyessään ja kaikki vaatii aikaa!
Ajan kuluessa kun saa kokemusta alle pelko alkaa varmasti lieventymään. Itse voin näin koska olen tosiaan käynyt nämä kaikki vaiheet läpi ja oikeastaan vasta nyt päässyt eroon siitä pelosta ,että mitä jos, mutta annan siis neuvoksi luota itseesi, tee kykyjesi mukaan sen minkä pystyt koska ratsastuksen pitää olla hauskaa ja mukava sinulle itsellesi ja vielä kaikkein tärkeimpänä selkään aina takaisin ja muistakaa käyttää kypärää ja jos haluaa niin voi käyttää myös turvaliiviä niin sekin voi auttaa turvallisempaan oloon!
Tsempit kaikille ja muistakaa kaikki on mahdollista kun uskoo siihen omaan tekemiseen! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti