Pelto treenit

Taas pitkästä aikaa pääsen istumaan koneen ääreen ja avaamaan vähän ajatuksiani teille. Jotenkin
niin ihanaa ,että kohta on taas kevät! Talvi ei todellakaan ole mua varten, vaikka löytyyhän siitä
hyviäkin puolia, kuten vaikka pelto revittelyt.

Oltiin tosiaan noin viikko sitten vähän päästelemässä höyryjä hevosista pelolla ja ai ,että voin sanoa
että hauskaa oli niin meillä kuin hepoillakin. Mulle tää oli tosiaan tän vuoden ekat peltoilut. Ei vaa-
dittu hepoilta pelolla mitään ihmeitä. Mentiin kaikki askellajit vaan rennosti läpi.

 Meillä meni tosi hyvin ja Söpis oli aivan loistava! Mentiin perus alkukäynnit, jonka jälkeen otettiinkin ravi, ja sitten nostettiin vielä laukat molempiin suuntiin. Söpis oli niin innoissaan että se näytti kuulemma aivan liitävältä lihapullalta.

Käytiin vielä lopuksi kävelemässä loppukäynnit tiellä. Tällä hetkellä on aika kesää odottavainen fiilis. Jotenkin ei millään malttaisi odottaa ensinnäkin sitä ,että pääsee itse kulkemaan tallille skootterilla, koska onhan silloin nyt kaikki paljon helpompaa, saa mennä milloin tykkää ja tulla.
Onhan kesässä myös se että kentällä voi mennä ja tehdä ihania maastolenkkejä ilman että kaikki
paikat on heti jäässä. Koska minä ainakin vihaan sitä kun kokoajan on kylmä , ja olenkin enemmän kesä ihminen.

Liikutin hepat Sinin kanssa vielä maanantainakin. Tosin menimme kahden rankan päivän jälkeen
vain rennon käynti lenkin tiellä. Ponny näki kaikissa postilaatikoissa mörköjä, ja Söpis tapansa mukaisesti vain ihmetteli ,että mitä siellä muka on. Välillä se saattoi myös säpsähtää ja ihmetellä, että
mitä sitä nyt säikähdettiin.  

Söpis kuunteli tosihyvin!

jiihaa!!

Tänään kävin heppojen toisen omistajan Marisan kanssa maastossa. Oli tosiaan liukasta oikeestaan
joka paikasta, joten päädyttiin hinkkaan ravia ja käyntiä yhtä tien pätkää joka oli se ainut sulanut
kohta. Sen jälkeen päädyttiin vielä kävelemään metsään. Tää on tätä talven "ihanuutta"!

Nyt sitten vaan toivotaan että se kesä tuolta pikkuhiljaa tulis jo ja päästäisiin nauttimaan lämpimistä keleistä. Itellä oli ainakin alkuviikosta niin keväinen olo , mutta sitten tulivat takaisin nää ihanat
pakkaset, ja taas sain tänäänkin palella. Mutta eiköhän se tästä! Kuvia tuli paljon koska Marisa oli kuvailemassa meitä.

Kerran heppatyttö aina heppatyttö

Ajattelin tänään avata vähän omaa historiaani ratsastuksen saralla. Aloitin ratsastuksen             noin 7-vuotiaana ratsastuskoulun alkeiskurssilta. Tarkkaa syytä en aloittamiselle muista, mutta kuvittelisin ,että kun kävimme perheemme kanssa Kiviniityn kotieläinpuistossa ,ja pääsin        ratsastamaan valkoisella ponilla taisivat riittää niin ,että olin myyty.                                                                 

                                                                 

Alkeiskurssin jälkeen halusin vaihtaa pienemmälle tallille ja niin päädyimme kaverini kanssa tallille, joka piti pienimuotoisesti tunteja. Tämä talli lopetti kuitenkin aika pian ja taas oli aika vaihtaa tallia. Rohkaistuneena päätimme kaverini kanssa aloittaa tunnit Sorvan ratsastuskoululla. Jossa pääsin kehittymään ja ratsastamaan toinen toistaan erilaisimmilla hevosilla ja poneilla. Kävin siellä myös kahdella leirillä, jotka ovat jääneet ikuisesti mieleeni mm. Syysleirillä kun poltin käteni nojattuani kiukaaseen, sekä tiputtuani ensimmäisen kerran kunnolla. Tämän tippumisen kautta aloin pelkäämään ,että tipun uudelleen eikä ratsastamisesta oikeen enää tullut mitään. Menin tallille aina hammasta purren ja ajattelin mielessäni ,että mitä jos saisin sen hevosen joka tiputtaa kaikki. Lopulta en enään luottanut kykyihini ja päädyin tauolle ratsastuksesta.


Oli mennyt noin puolivuotta ,kun päätin että en anna pelkojeni viedä minulta rakasta harrastustani. Löysin jälleen pienen tallin ,jossa pääsin aloittamaan ratsastuksen uudelta pohjalta. Sain rohkeuteni takaisin ja näin pääsin kehittymään. Harmillisesti tämäkin talli lopetti ,joten Päädyin taas samaan tilanteeseen. Kävin silloin tällöin ratsastamassa kaverini Suomenhevosta, mutta siihen se oikeastaan jäi. Melkein kaksi vuotta kerkesin olla ratsastamatta kun taas päätin, että haluan jatkaa rakasta harrastustani, hevoset kuitenkin niin lähellä sydäntäni edelleen olivat!

Olinkin katsellut ilmoituksia vuokrahevosista jo pari kuukautta ,ja samalla yrittänyt lämmittää äitiä tälle idealle. Yhtenä päivänä löysin ilmoituksen Suomenhevostammasta läheltä meitä, päätin tarttua tilaisuuteen ja laitoin omistajalle viestiä. Sovimme ,että tulisin parin päivän päästä koeratsastamaan hevosen. Sain äidin lopulta suostuteltua mukaani sillä, että olin jo luvannut. Muistan päivän kuin eilisen muistan kuinka jalkani tärisivät matkalla tallille, kun olimme saapuneet tallille paikalla oli muutama muukin, jotka olivat innokkaana tulleet talille katsomaan uutta kasvoa. Tämä tietysti jännitti minua vielä enemmän koska tiesin ,että minulla olisi yleisö koittaessani hevosta. Lähdin omistajan kanssa hakemaan hevosta tarhasta. Sain kuulla ekaa kertaa hevosen nimen Aino. Omistajan huudellessa sitä. Omistajan kanssa käveli iso tamma, joka oli myös hyvin kaunis.
  



Koeratsastus meni kaikkea muuta kuin hyvin. Aino oli todella laiska eikä sitä olisi yhtään kiinnostanut tehdä yhteistyötä kanssani.  Tästä kuitenkin sain tarmoa ja päätin lähteä yrittämään tämän hevosen kanssa. Tämä päätös oli ehdottomasti yksi elämäni parhaimmista! Kaikki oli aluksi todella haastavaa neidin päättäväisyyden takia, mutta kaikista vastoinkäymisistä huolimatta päästiin kehittymään ja tekemään kaiken näköistä.


Tästä lähdettiin

tähän päästiin kehittymään. 

Helmikuussa 2015 tallista vapautui paikka ,ja oltiin jo kauan kaverin kanssa haaveiltu    ylläpitohevosesta. Tallin omistaja löysi ilmoituksen 4-vuotiaasta Suomenpienhevosesta Herttualan Hienosta. Mentiin sitten katsomaan hevosta ja ihastuttiin Hienoon heti ,koska se oli käytökseltään todella kiva. Hieno tuli meille ja  se kerkesi olemaan pari kuukautta kunnes kaveriltani loppui into ratsastukseen. Niin jouduin sanomaan Hienolle hyvästit. Hieno oli yksinkertaisesti paras. Ties mitä me oltaisiin saatu aikaiseksi sen kanssa.

Hieno<3

 Hienon lähdettyä jäin ensiksi ilman hevosta, sillä Aino oli Osaralla. Tallin omistaja antoi                 minulle kuitenkin ratsastukseen oman Suomenhevostammansa Lippen, mutta koska Lippe oli tiineenä niin en voinut muuta kuin mennä rennosti ravia ja käyntiä. Se kuitenkin riitti koska oli pääasia ,että sain ratsastaa ja käydä tallilla. Näistä hepoista voit lukea lisää Täältä                                                 

   Kesäkuun alussa Aino palasikin jo Osaralta ,ja pääsin tekemää sen kanssa töitä. Kerettiin Ainon kanssa reenata elokuun loppuun ,kunnes toinen vuokraaja aloitti koulun joten Aino lähti hänen mukaansa. Lopulta Aino kuitenkin myytiin uuteen kotiin. Suru oli kova,mutta Aino pääsi hyvään kotiin! Olen siitä todella iloinen, koska Aino on maailman hienoin tamma!                                  

                               

 Olin jälleen kerran ilman hevosta. Kunnes taas samalta tallilta aloin liikuttamaan Ponnya ja myöhemmin Söpistä ja tässä ollaan! Hyvää vauhtia kehittymässä molempien kanssa. Suvi tulee pitkästä aikaa huomenna meille ja mennään tallille joten tulossa postausta viikonloppuna. Tulossa myös paljon kuvia. Hyvää hiihtolomaa niille kellä se on! Mulla on ainakin ollut tosi kiva loma!

Ponny<3

Söpis <3