Söpiksen kehitys ratsuna

Söpis on ollut jo aika paljon pitempään ratsuna kuin Ponny. Enkä varmaksi tiedä siitä paljon mitään. Paitsi sen mitä me ollaan sen kanssa tehty ja kehitytty. Joten tästä postauksesta tulee vähän erilainen kuin Ponnysta tehty. Mutta puhun kuitenkin Söpiksen kehityksestä ratsuna. Kuvia tulee myös koska kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Söpis on siis ylläpidossa Ponnyn omistajilla ja siksi liikutan molempia. Kun lähdin tekemään töitä Söpiksen kanssa se oli tosi raaka. Ravissa se lähti todella helposti pelkästään vain juoksemaan. Silloin ei auttanu ottaa ohjasta, koska Söpis lähti silloin vain kaahaamaan kahta kauheammin. Joten se oli ehkä isoin juttu mikä mun piti opetella eli hidastamaan istunnalla. Meillä kesti kuukausia ennen kuin sain edes kierroksen hiljasta ravia saatika, että oltaisiin päästy laukkaamaan. Edettiin hitaasti mutta nyt ajateltuna parempi niin.

Kun ravi alkoi sujua alettiin reenaamaan laukkaa. Parhaiten hevonen oppii pitämään laukkaa maastossa. Maastoilujen jälkeen siirrytttiin pikku hiljaa kentällä ja kesän jälkeen Söpiksen laukka pyöri jo paljon paremmin. Nykyään Söpiksen kanssa on oikein kiva tehdä töitä. Se on tosi kuuliainen ,ja kunhan vaan itse jaksaa tehdä töitä sen eteen tulee siitä todella kevyt ratsastaa. Vaikka laukka on vielä hyvinkin nelitahtista niin se ei haittaa, koska Söpis nostaa silti laukan hyvin. Se  myös pyörii monta kierrosta. Tärkeintä meille kuitenkin on, että yhteistyö toimii ja meillä on hauskaa. Mutta täytyy sanoa, että on se vaan maailman monin hevonen.