Söpiksen kehitys ratsuna

Söpis on ollut jo aika paljon pitempään ratsuna kuin Ponny. Enkä varmaksi tiedä siitä paljon mitään. Paitsi sen mitä me ollaan sen kanssa tehty ja kehitytty. Joten tästä postauksesta tulee vähän erilainen kuin Ponnysta tehty. Mutta puhun kuitenkin Söpiksen kehityksestä ratsuna. Kuvia tulee myös koska kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Söpis on siis ylläpidossa Ponnyn omistajilla ja siksi liikutan molempia. Kun lähdin tekemään töitä Söpiksen kanssa se oli tosi raaka. Ravissa se lähti todella helposti pelkästään vain juoksemaan. Silloin ei auttanu ottaa ohjasta, koska Söpis lähti silloin vain kaahaamaan kahta kauheammin. Joten se oli ehkä isoin juttu mikä mun piti opetella eli hidastamaan istunnalla. Meillä kesti kuukausia ennen kuin sain edes kierroksen hiljasta ravia saatika, että oltaisiin päästy laukkaamaan. Edettiin hitaasti mutta nyt ajateltuna parempi niin.

Kun ravi alkoi sujua alettiin reenaamaan laukkaa. Parhaiten hevonen oppii pitämään laukkaa maastossa. Maastoilujen jälkeen siirrytttiin pikku hiljaa kentällä ja kesän jälkeen Söpiksen laukka pyöri jo paljon paremmin. Nykyään Söpiksen kanssa on oikein kiva tehdä töitä. Se on tosi kuuliainen ,ja kunhan vaan itse jaksaa tehdä töitä sen eteen tulee siitä todella kevyt ratsastaa. Vaikka laukka on vielä hyvinkin nelitahtista niin se ei haittaa, koska Söpis nostaa silti laukan hyvin. Se  myös pyörii monta kierrosta. Tärkeintä meille kuitenkin on, että yhteistyö toimii ja meillä on hauskaa. Mutta täytyy sanoa, että on se vaan maailman monin hevonen.

Ponnyn kehitys ravurista ratsuksi

Itseäni ainakin kiinnostaa aina hevosten kehitystarinat, joten päätin nyt tehdä molemmista hepoista tähän vuoden alkuun tällaisen kehitystarinan. Tämä postaus kertoo siis Ponnyn kehitys tarinan ravurista ratsuksi tähän päivään.

Ponny tuli siis melkeimpä suoraa omistajilleen ravistartista keväällä 2014. Ponny oli jo alkuun kuulemma tosi ihmis läheinen ja kuuliainen. Itse en vielä tuolloin Ponnya liikuttanut joten en tarkalleen niistä ajoista pysty kirjoittamaan. Mutta asian minkä varmaksi muistan oli Ponnyn herttainen katse. Muistan tulleeni tallille. Ponny oli kentällä tutustamassa talliin, kun kävelin sen luo katsoi se minua suoraan. Silloin jo tiesin ,että omistajat olivat löytäneet itselleen aarteen.

Ponny oli alusta alkaen tosi kuuliainen, Juoksuttessa se meni hienosti ja rauhassa. Jo silloin laukka alkoi nousta hyvin ja Ponny selkeästi nautti kaikesta mitä sen kanssa tehtiin. Kesällä 2015 alettiin käymään Ainon ja Ponnyn kanssa maastossa ja kentällä ratsastamassa. Silloin katsoin jo tämän hepan laukkaa, että ompa siinä ex-ravuriksi nyt jo hyvä laukka.

Itse aloin sitten Ponnyn kanssa tehdä töitä lokakuussa 2015. Ensiksi tehtiin lähinnä ravi ja käynti siirymisiä ja voltteja. Pikkuhiljaa alettiin luottamaan toisiimme eikä ravikaan ollut enään pelkkää kaahottamista eteenpäin. Sitten tuli ensimmäinen kerta ,kun nostin Ponnyn kanssa laukan ja tulen varmasti muistamaan sen hetken ikuisesti se onnen mikä siitä tuli. Ponny oli tosi nopea oppimaan ja kehityksen huomasi jo parissa kuukaudessa.

Sitten Ponnyn toinen vuokraaja lopetti. Kaksi uutta vuokraajaa tuli hepoille. Ponny alkoi kuitenkin saikkuilla ja tehtiin sitten lähinnä vain kevyttä liikutusta enimmäkseen maastossa. Nyt ollaan kuitenkin päästy taas reenin makuun. Nyt tavoitteena on saada lihaksia takaisin, että voitaisiin taas päästä starttamaan keväällä/ kesällä parit kisat alle. Mutta ajan kanssa saadaan heppa taas paremmaksi ja lihaksia enemmän. Ponnyn laukka on kyllä todella hyvän laatuista ja pyörii ,kun muistaa vaan itse ratsastaa sitä.

Kuvista näkee paremmin kehityksen ! Seuraavassa postauksessa tulee sitten Söpiksen kehitys tarina.