Kiusaamista vastaan myös hevosmaailmassa!

Halusin kirjoittaa tästä itsellekin hyvin tärkeästä asiasta eli kiusaamisesta. Mutta ajattelin tässä postauksessa kuitenkin enemmän painottaa kiusaamista täällä hevosmaailmassa. Mutta myös puhua yleisesti kiusaamista vastaan.

Jotenkin ratsastus on vaan harrastus ,jossa muiden mielipiteillä on suuri merkitys ja toisia arvostellaan varsinkin ratsastuskouluissa oikein urakalla. Vaikka harrastuksen pitäisi olla se ilon aihe josta tulee oikeasti hyvä mieli ,ja pääsee nauttimaan siitä omasta tekemisestä sen rakkaan eläimen kanssa. Silti joukkoon mahtuu aina niitä ihmisiä ,jotka ajattelevat olevansa muita parempia. Jättävät ne mielestään "huonot" ratsastajat pois ryhmästä kokonaan yksin. Sitten vielä haukkuvat kentän laidoilla toisen ratsastamista ,vaikka voin vannoa että jokaisella on jokin asia missä löytyy parannettavaa.

Ärsyttää todella ,että sitten jotkut menevät kotiin huonolla mielellä. Pahimmassa tapauksessa vaihtavat tallia tämän takia. Eikä kiusaaminen jää pelkälle henkiselle tasolle vaan toisten tavaroita jopa piilotellaan ja rikotaan. Saanen kysyä, että mikä järki tässä on? Aiheuttaa sitten pahaa mieltä toiselle saatika piilottaa toisen tavaroita. Vielä se ,että tätä tapahtuu myös aikuisten kohdalla ja yksityistalleillakin. Vaikka aikuisten pitäisi olla fiksuja ,ja ymmärtää että jokainen ihminen on erilainen!

Eikö ratsastuksen pitäisi olla kivaa. Yhdessä tekemisen hauskaa ilman ,että kokoajan arvostellaan toisia. Jokainen kuitenkin saa olla ja pukeutua juuri sillain kun itse haluaa. Mistä sitä tietää jos ei ole varaa hienoihin merkki vaatteisiin mitä sitten? Ei taidot ole kiinni siitä onko sulla nyt jalassa merkki housut vai ei. Jokaisella on kuitenkin oikeus käydä tallilla ilman ,että saa kokoajan haukkuja niskaan jostain niinkin pienistä asioista kuin vaatteista.

Haluan oikeasti ,että kaikki pystyisivät käymään tallilla hyvillä mielin, ja palaamaan sieltä vielä hyvillä mielin. Joten toivon ettei todellakaan kenenkään tarvisisi edes harkita harrastuksensa lopettamista kiusaamisen takia. Koska ei ole mitään tyhmempää kuin kiusaaminen. Tarkoitan tätä oikeasti antakaa kaikille mahdollisuus harrastaa miten haluavat ,ja pukeutua sillä tavalla kun heistä tuntuu hyvälle!

Tuntuu vaan siltä, että ihmiset ei oikeasti ymmärrä miten kiusaaminen oikeasti vahingoittaa ja saattaa jäädä pysyviäkin arpia koko loppu elämäksi! Joten todella toivon tämän postauksen kautta pystyväni välittämään sen kuinka tyhmää ja lapsellista on kiusata toista. Koskaan ei voi löytyä syytä kiusata ei KOSKAAN! Se ei ole koulussa hyväksyttävää eikä myöskään talleilla ,ei missään!

Olen kokenut itse henkilökohtaisesti kiusaamista koulussa. Myös joutunut sen kohteeksi ihan ratsastuskoulussakin. Mutta onneksi nykyään saan käydä talilla ,joka on minulle kuin toinen koti ja perhe enkä koskaan voisi tarpeeksi kiittää kuinka paljon se piristää päästä sinne tallille ,jossa ihmiset oikeesti moikkaa toisilleen ja jutellaan kaikille hyvässä hengessä. Käydään yhdessä maastossa koska muistakaa ,että yhdessä tekeminen on se juttu ja kiusaaminen mikä tahansa on rikos!

JOTEN NYT KAIKKI MUISTAA OLLA YSTÄVÄLLISIÄ TOISILLE!!

Talvinen kuvapostaus

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10

11.

12.

13.

14.

15.

                                    
                                                             Mikä oli sun lemppari kuva?

Mitä on ratsastuspilates?

No mitä on ratsastuspilates? Oli ensimmäinen ajatukseni kun kuulin ,että talillemme on tulossa ihminen pitämään ratsastuspilatesta. Päätin kuitenkin repäistä ja lähteä mukaan tunnille kokeilemaan tätä lajia. Nautin täysin sydämin tunnista ,joten päätin kirjoittaa myös tänne blogin puolelle postauksen ,siitä mitä nämä tunnit sitten oikein pitävät sisällään.

'

Ensinnäkin ennen ratsastusta on aina hyvä lämmitellä myös se oma keho joten ennen tuntia tehtiin

askelkyykkyjä ja erilaisia kiertoliikkeitä ,jotka lämmittivät kehon tuntia varten. Voin sano ,että lämmin kyllä tuli ja täytyy tästä lähtien varsinkin talvella muistaa enemmän tehdä lämmittelyä ennen ratsastusta.

Näiden jälkeen hypättiin itse selkään. Ensimmäisenä aloitettiin hengitysharjoituksilla niin ,että hevoselle annettiin pitkät ohjat ja itse keskityttiin omaan hengitykseen. Harjoiteltiin mm. Pallealla hengittämistä, niin että se tuntui ensin kyljissä ja sitten vielä lantion pohjassa. Tämä oli oikeasti yllättävän vaikeaa ja tietysti tärkeää sille, että hevonen saadaan rentoutumaan.

Sitten lähdettiin ottamaan ravia niin että kolme askelta piti olla alhaalla samaan aikaan hengittäen sisään ja sen jälkeen nousta pariksi askeleeksi taas ylös ja hengittää sisään, tässä vaiheessa aloin helposti vahingossa vaan keventämään vaikka piti vain olla hetki ylhäällä ja sitten taas takaisin istua alas ja taas ylös. Toinen oli ,että muisti samalla hengittää kun teki jotain muuta. Sen jälkeen ehkä kaikkein vaikein osuus itselleni eli jalkojen nostelu ravissa jota ratsastuskoulu aikoina kutsuttiin myös nimellä polkupyöräily hepan selässä. Tässä lähdin myös helposti vain keventämään. Kiva asia tunnilla oli myös se, että jos et tajunnut jotain niin ohjaaja näytti sen sulle ihan paikallaan ja sitä oli sitten helpompi lähteä tekemään liikkessä. Ravissa tehtiin vielä kävelyn jälkeen ns.pujottelua mutta pujottelun aikana piti kääntää vartaloa kyljillä käyttäen vatsalihaksia. Ihanaa oli myös ihanat kehut ohjaajalta heti kun sai edes pienen asian tehtyä oikein.

Näiden jälkeen jatkettiin vielä hetki käynnissä pitäen ohjia toisessa kädessä ja toinen satulan takakaaressa katsoen samalla kohti taivasta ilman että selkää lähtee taipumaan. Sitten tehtiin eteen ja taakse vielä samat. Saatoin unohtaa tästä jotain mitä tehtiin koska tunti keksi kokonaisuudessaan puolitoistatuntia. Mutta jos sulla on ongelmia istunnan tai kehonhallinnan kanssa

Keskityin hengitykseen ja etukeno tuli takaisin :D

 kannattaa todellakin kokeilla ratsastuspilatesta sillä voi oikeasti säästyä pahimmilta tippumisiltakin kun oman kehonhallinta on kunnossa ,ja silloin hevonenkin toimii paremmin.

Jos kiinnostaa kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan Facebookista pilatesta ratsastajalle sieltä löytyy tarkemmat ohjeet pilateksesta. Sieltä myös löytää aivan ihanan ihmisen Marikan joka pitää näitä tunteja! Suosittelen lämpimästi! Kuvat havainnollistavat hyvin joten tsekatkaa hyvin ne! Muistakaa ,että tunneilla voidaan myös tehdä muita harjoitteita tässä vain oman tuntini.

Istunta kuntoon!

Tänään kaverini Ella kävi pitämässä mulle ja Söpikselle tunnin. Pääasiassa keskityttiin mun istuntaan . Joten lähdettiin Ellan kanssa korjaamaan istuntaani ja ajattalin että tästähän voisi kirjoittaa ihan postauksenkin kirjoittaa koska istunta on kuitenkin aika monen ratsastajan ongelma.

            
Ensimmäisenä lähdettiin siitä ,että jalkani piti saada rennoksi koska vedin nilkkaa suoraksi alaspäin ja näin ollen jalkani oli hyvin jännittynyt ja tavallaan seisoin jalkkareilla eikä istunta silloin myöskään voi olla hyvä. Tätä lähdettiin korjaamaan sillä, että Ella näytti mulle miten jalan pitäisi olla. Yllä olevasta kuvasta näkee hyvin miten jalan pitää olla eli jopa vähän ylhäällä kunhan se kuitenkin on rentona ja tärkeätä on myös että jalkkari on siinä vähän ennen varpaita eli päkiällä.

Toinen on kädet jotka liittyvät myös istuntaan. kyynärpäissä on hyvä pitää pieni kulma ,ja kädet kannattaa pitää paikallaan kylkien vieressä ja sitten vielä nyrkit jotka itselläni on aina vähän olleet kuin pienonpimpottajalla. Vaikka nyrkit pitäisi oikeasti olla pystyssä. Ella anto tähän todella hyvän vinkin eli ajattele ,että pitäisit itsellesi peukut pystyssä. Tämä ainakin itseäni auttoi heti.  Muistin pitää paremmin nyrkit pystyssä suosittelen!

Jos teilläkin on ongelmana etukeno niin kannattaa muistaa, että se todennäköisesti johtuu siitä että katsoo alaspäin tämän voi korjata pitäen katseen kokoajan edessäpäin. Siten etukeno ei ole enää niin paha. Heti kun olin tunnin aikana saanut oman istuntani paremmaksi niin huomasin hevosessakin eroja. Sain Söpiksen paremmin rentoutumaan ja eteen ja alas eikä se enään vain kaahottanut hirveetä vauhtia eteenpäin.  Reenattiin paljon myös harjoitusravia ja sekin alkoi sujumaan jo todella paljon paremmin oman istuntani parannuttua. Harjoitusravissakin kun pitäis vaan malttaa istua eikä alkaa seisomaan jalkkareilla.

Kaikki kiitos tästä tietysti ihmeiden tekijä Ellalle kyllä taas virkisti kivasti ratsastusta! Seuraavaksi onkin varmaan sitten tiedossa Söpiksellä ratsastuspilatestunti jota odotan mielenkiinnolla myös ja voisin siitäkin kirjoitella jotain teille tänne.

Muistakaa myös muut hyödyntää taitavia kavereitanne niistä voi oikeasti olla apua!

Tyytyväinen poni ja ratsastaja!

Eroon ratsastuspelosta?

Aika moni varsinkin aloitteleva ratsastaja saattaa kärsiä ratsastus pelosta. Mikä ajan kuluessa
alkaa häiritsemään rakasta harrastusta. Itselleni kävi näin vuosi pari taaksepäin. Joten haluan
avata tässä postauksessa vähän omaa tarinaani ja mielipiteitäni ja tietysti antaa vinkkejä kuinka
päästä eroon pelosta.

Itsellä kaikki alkoi siitä kun pienenä tyttönä leirikisoissa heppa nosti laukan ja tipuin selästä.
Tippuminen oli ensimmäinen ja minä pikkuisena tyttönä en sitten enää halunnut mennä selkään
takaisin ,ja tämän takia aloin pelkäämään saman tapahtuvan minulle uudelleenkin.

Ensimmäinen sääntö tietenkin on se, että kun tippuu on selkään mentävä heti takaisin. Ellei sitten satu pahemmin ja joudu lähtemään sairaalaan. Tämä on yleinen virhe varsinkin vähän ratsastaneilla kun tulee se ensimmäinen tippuminen ja sitten ei haluttakaan enään mennä takaisin selkään ja siitä tulee vähän ajan päästä ongelma kun pitäisi alkaa kehittymään lajissa.

Vaikka puhutaan paljon ratsastuspelosta liittyy siihen vahvasti pelko siitä ,että tippuu uudelleen.
Muistan itsekkin varoneeni tekemästä mitään ,mikä olisi voinut aiheuttaa tippumisen. En juurikaan halunnut laukata ja vierastin tietyillä hevosilla ratsastamista. Mutta koska ratsastus on laji jossa sattuu ja tapahtuu niin tippuminen on hyvinkin todennäköistä ainakin jossain vaiheessa. No mikä sitten helpottaa sitä pelkoa? Itse olen ainakin todennut ,että kun kerran tippuu ja huomaa että ai ei siinä ollutkaan mitään ja kiipeää takaisin selkään voittajan fiiliksellä ja jo on helpompi jatkaa ratsastusta.
Mutta pelosta pois pääseminen on tietysti pitkä prosessi ja itselleni tulee vieläkin eteen tilanteita jolloin pelottaa ja se on tietysti ihan normaalia.

Yksi keino on jos harrastaa ratsastuskoulussa on ,että menee rohkeasti puhumaan asiasta opettajalle joka varmasti osaa auttaa ja antaa neuvoja. Saat myös todennäköisesti varmoja hevosia jolla pääsee sitten helpommin eroon pelosta. Vaikka hevonenhan on aina eläin!

Itseensä ja hevoseen luottaminen on myös todella tärkeää. Itse tykkäänkin ratsasta enemmän hevosilla jotka sopii mulle enkä ota turhia paineita siitä vaan menen omien kykyjeni mukaan niillä hevosilla millä pystyn. Tämä on kuitenkin mun harrastus ja sen kuuluu olla mukavaa eikä niin ,että aina kun tulee tallilta on pahamieli kun kaikki on mennyt huonosti koska on pelottanut. Kannattaa siis rohkeasti vaan mennä omien taitojen mukaan niillä hevosilla millä pystyy ja siirtyä vasta haastavampaan kun on itse siihen valmis kannattaa siis muistaa ettei kukaan ole seppä syntyessään ja kaikki vaatii aikaa!

Ajan kuluessa kun saa kokemusta alle pelko alkaa varmasti lieventymään. Itse voin näin koska olen tosiaan käynyt nämä kaikki vaiheet läpi ja oikeastaan vasta nyt päässyt eroon siitä pelosta ,että mitä jos, mutta annan siis neuvoksi luota itseesi, tee kykyjesi mukaan sen minkä pystyt koska ratsastuksen pitää olla hauskaa ja mukava sinulle itsellesi ja vielä kaikkein tärkeimpänä selkään aina takaisin ja muistakaa käyttää kypärää ja jos haluaa niin voi käyttää myös turvaliiviä niin sekin voi auttaa turvallisempaan oloon!

Tsempit kaikille ja muistakaa kaikki on mahdollista kun uskoo siihen omaan tekemiseen! <3

mitä meille kuuluu?

Nyt on kulunut jo tovi viimeisimmästä postauksesta ja olenkin teille anteeksi pyynnön velkaa! Tästä lähtien lupaan parantaa tapani! :) Mutta kun blogi on on ollut hiljaiseni niin se tarkoittaa sitä, että elämässäni on tapahtunut sitäkin enemmän asioita, nyt kuitenkin kaikki alkaa palailemaan normaaliin joten blogistakin tulee taas astetta aktiivisempi.

Tosiaan tän postauksen aiheena oli se mitä meille kuuluu joten eiköhän mennä aiheeseen ja kerrota kuulumiset. Hepoille kuuluu hyvää ja ollaankin päästy kehittymään varsinkin Söpiksen kanssa. Ollaan tehty paljon kouluharjoituksia, puomeja menty ja tietysti käyty maastossa ratsain , että kärryillä. Suunniteltiinkin talvea jo sen verran, että koitetaan ainakin hiihtoratsastusta koska viime vuonna se jäi tekemättä. Siitä tulee ehdottomasti sitten tännekin jotain materiaalia!

Olen myös nyt innostunut tekemään videoita ja kuvasinkin videopostauksen ja heti kun saan sen Youtubeen linkitän sen tännekin. Kanavani nimi on siis ihan tylsästi Roosa Koivu. Myös jos haluatte enemmän seurata elämääni niin kannattaa käydä seuraamassa mun tiliä instagramissa ja se löytyy nimellä meidanmatkassa_.  Toiveita video ja postaus ideoista saa ihmeessä laittaa tonne alas jos haluaa!  Varsinkin video ideoita oisi kiva kuulla!

Nyt en enää mitään ihmeempiä tähän postaukseen enää keksi, halusin vaan siis tulla kertomaan, että hengissä ollaan ;) ja aktivoidun nyt kirjoittamaan blogia vähintään kerran viikossa. Mutta loppuun voisin laittaa kuvia mitä en ole jostain syystä täällä vielä julkaissut.

Tähtiponi treenaa

Tuntuu että loma on mennyt todella nopeasti ,ja kohta täytyykin jo palata takaisin koulun penkille.
Itse en hypi riemusta sillä minua odottaa lukion kakkonen , mikä tarkoittaa lisää töitä ja vähemmän vapaa aikaa. Talilla aijoin silti yrittää käydä säännöllisesti ja tänne bloginkin puolelle saada matskua.
Onneksi lomaa on se puolitoista viikkoa vielä jäljellä ja kerkeää tallilla käydä varastoon, niin jaksaa taas!

Kävin sunnuntaina liikuttamassa hepat. Yksin ei kuitenkaan tarvinnut mennä sillä sain Suvin kaverikseni ja ottamaan meistä myös muutamat kuvat. Tällä kertaa Ponny sai vapaata koska se oli yllätys tiputtanut kenkänsä. Onneksi Söpiksellä oli kengät tallella ja päästiin sen kanssa tekemään
töitä. Laitumen lähellä on isompi kenttä kuin tallin oma, joten päätettiin vuokrata sitä tämän kerran,
että päästiin paremmin harjoittelemaan ja työstämään laukkaa.

Söpiksen piti kentällä vähän kyttäillä puomeja ja muita pelottavia mörköjä, mutta unohdettiin ne aika
nopeasti. Aloitin käynnissä työskentelemisellä. Tehtiin pysähdyksiä ja peruutuksia missä Söpis kuunteli hyvin. Mentiin myös väistöjä, joissa Söpis hätäili aika paljon ja se näkyi siinä, että se juoksi
aika paljon alta pois. Mutta lopulta Söpis tajusi ja alkoi keskittyä se kaipasi sitä, että ratsastin sitä kokoajan ja enemmän sivulle kuin pyysin eteen ,ettei se alkaisi taas kiirehtiä eteenpäin jolloin se ei väistäsi vaan juoksisi alta pois.



Otettiin ravi ja ruvettiin tekemään pääty-ympyrää. Söpis tapansa mukaisesti lähti juoksemaan alta, joten otin ulko-ohjan tuen mutta en kuitenkaan vetänyt ohjasta sillä silloin S juoksisi vielä enemmän vaan annoin sille ohjaa jolloin se rupesi jo keskittymään. Lisäksi tein paljon pieni voltteja, että sen keskittyminen pysyi siinä mitä oltiin tekemässä. Kuten kuvista huomaa pyrin enemminkin siihen, että Söpis kuuntelisi ja ravaisi hiljaista ravia  enkä niin painottanut sitä, että se kulkisi hienosti
perään annossa.

 Koska tärkeämpää itselleni on, että hevonen kuuntelee apujani eikä juokse niitä karkuun. Lopussa Söpis lähti itsekin jo hakemaan muotoa. Ravissa ollaan paljon jo kehitytty ,mutta
laukkassa täytyy tehdä vielä paljon töitä, vaikka tuskin Söpiksen laukasta koskaan mitään priimaa tulee mutta kunhan se pyörisi hyvin niin se oisi tärkeintä. Saatiin kuitenkin hyviä pätkiä ja parhaimmillaan se laukkasi melkein kokonaisen ympyrän.

Oon niin ylpee tästä hevosesta. Koska joka kerta se antaa kaikkensa ja tekee töitä oikein mielellään.
Vielä kun saadaan kuolaimettomat niin yhteistyö alkaa sujumaan entistäkin paremmin!



Tässä hyvä esimerkki siitä kun Söpis yrittää vaan juosta alta pois.

 Tein myös instagramiin heppatilin joten käykää tsekkaamassa tili meidanmatkassa_. Ajattelin jossain  kohtaa kirjoittaan blogiin myös erillisen postauksen meidän tavoitteista. Seuraavaan postaukseen!

" Talli palaa pakko vaihtaa" Heppaleiri 2016

Onpas blogi ollut taas pitkään hiljainen. En ala syitä sen enempää tänne availemaan, mutta ajattelin kertoa teille mun tämän kesän heppaleiristä. Ja täytyy kyllä mainita ,että oli kerrassaan onnistunut viikko! Olin tällä kertaa leirillä eri talilla , joka sijaitsi Mouhijärvellä.



Irlannincop Kira

Päästiin leirillä tekemään laidasta laitaan asioita. Meillä oli ihan tavallisia koulutunteja, käytiin myös maastossa josta tykkäsin erityisen paljon ,vaikka olinkin ainoa jolla oli poni pysyttiin ihan hyvin muiden matkassa laukka pätkilläkin. Menin tällä samaisella ponilla myös estetunnin ja leirikisat. Tällä kertaa kaikki meni hyvin ja en lentänyt selästä! Sijoituin ensimmäiseksi ja toiseksi! Unohdin mainita, että olihan meillä ihan leikkituntikin ja sen menin Irlannicop tammalla. Siitä hevosesta taisi muodostua leirin aikana se lemppari! Olihan se meidän hoitoheppa leirin aikana

Tuntien lisäksi ohjelmassa oli paljon kaiken laista muuta kivaa. Irtohypytettiin paria hevosta ja juoksutettiin myös. Meillä oli myös kuvasuunnistusta, leirikaste ja notski-ilta. Sekä tietysti aivan mahtavat ruuat, niitä ei voi koskaan ylistää liikaa! Täytyy kyllä sanoa, että tuli ehdottomasti rankan
alku kesän jälkeen ehdottomasti tarpeen tuo viikko! Meillä oli oikein huisi porukka. Mutta taisi tämä olla mun viimeinen kesäleiri. Alan kuitenkin olemaan aika vanha tuohon, kun yleensä ohjelma kuitenkin suunnitellaan nuoremmille. Saas nähdä jos ensi kesää löytyy jotain kivaa ehkä voisin lähteä vaikka avustajaksi. Mutta suosittelen leirejä lämpimästi kaikille. Leirillä nimittäin oppii ja kokee kaikkea hyödyllistä ja kivaa!



Trankehner Luke



Wels poni Lady

Kuvia ei ole nyt kauheasti kun ei ollut kauheasti aikaa kuvailla. Sen unohdin vielä mainita, että

tallilla oli myös pässejä, kanoja ja lampaita joita saimme rapsutella ja syötellä. Haluan vielä kiittää kaikkia leiriin osallistuneita oikein ihanasta ja hauskasta leiriviikosta!